2020-luvun modernin johtamisen seitsemän kuolemansyntiä olivat vielä 1900-luvulla hyveitä.
Olen onnekseni saanut tavata paljon moderneja huippujohtajia.
Sellaisia, jonka johdettavaksi kuka tahansa haluaisi. Koska harva asia edesauttaa menestymiseen enemmän kuin erinomainen esimies. Sellainen, joka saa sinut loistamaan.
Vielä liian monesti törmää myös sellaisiin pomoihin, joista näkee jo ensisilmäyksellä, että heitä ei pitäisi päästää tekemisiin ihmisten kanssa. Sellaisia, joiden johtamiskäsitykset ovat ehkä olleet juuri ja juuri hyväksyttyjä vuosikymmeniä sitten – eivätkä ne silloinkaan tuottavuutta ja hyvinvointia lisänneet. Autoritäärisiä alistavia äksyilijöitä. Sellaisia, jotka haukkuvat johdettaviaan ala(ma)isiksi.
Suurin massa lienee näiden välissä. Hyvää tarkoittavia, mutta johtajuudessaan vielä hukassa. Ihmekö tuo, kun eivät ole saaneet hyvän johtajuuden mallia. Eikä näitä kouluissa ja korkeakouluissakaan tunnuta opetettavan.
Tässä siis hyvää tarkoittavia, mutta huonosti toimivia johtajuuden helmasyntejä. Näistä kun pääse eroon, paranee takuuvarmasti sekä esimiesten että johdettavien tuloksentekokyky ja stressitasot pienenevät. Henkinen ja taloudellinen hyvinvointi paranevat.
1. Kiireestä läsnäoloon
Kiire, hosuminen ja väsymys. Kiireellä jopa ylpeillään ja kuolema kuittaa univelan. Hosuminen tuottaa unohduksia ja virheitä, joita sitten paikkaillaan koko tiimin voimin. Hosujohtamisella ei tule kuin kusipäisiä johdettavia. Väsymys puolittaa älykkyyden ja tekee ärtyisäksi. Ärtymys taas on kovin tarttuvaa lajia.
Ei näin.
Moderni huippujohtaja panostaa läsnäoloon. Kohtaamiset huokuvat keskittymistä ja rauhaa. Johtajan rauhallisuus rauhoittaa johdettavatkin. Liikkeet ja päätökset ovat harkittuja. Yksi kohtaaminen ei kestä välttämättä pitkään, mutta siinä ollaan sataprosenttisesti läsnä.
2. Määräjohtamisesta laatujohtamiseen
Mitä enemmän johtaa, sitä parempia tuloksia. No ei. Jos on koko ajan johtamassa, niin johdettavat eivät osaa kohta enää toimia ilman johtamista. Ajattelu loppuu. Oma-aloitteisuus katoaa.
Ei näin.
Moderni huippujohtaja panostaa johtamisen laatuun. Hän johtaa niin vähän kuin mahdollista. Hänen johtamistaan ei edes huomaa, silloin kun asiat sujuvat. Ja sujuvathan ne, kun johdettaviin luotetaan ja heidän annetaan loistaa.
3. Yksityylisyydestä monivivahteiseen
Tasa-arvo, tasapuolisuus ja reiluus. Erittäin hyviä arvoja, mutta monesti väärintulkittuja. Kultainen sääntö: ”kohtele toisia kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan”. Hyvä elämänohje, mutta täytä scheissea johtamisessa.
Ajattele vaatekauppaa, jossa olisi tasan yhtä vaatetta, yhtä väriä ja kaikki samaa kokoa. Ei näyttäisi hyvältä kuin harvalla ja kauppa tuskin kävisi. Tai ravintolaa, jossa vain yhtä lajia annosta. Allergioista ja mieltymyksistä välittämättä.
Sama on johtamisessa. Moderni huippujohtaja osaa säätää oman johtamisensa kullekin johdettavalleen sopivaksi. Introvertti saa olla rauhassa ja extrovertti saa juttukaverinsa. Itseohjautuva saa tehdä tavallaan ja ohjausta vaativa saa tukea.
4. Yhden älystä joukon viisauteen
Jono kulmahuoneen edessä. Siellä vastaanottoaan pitää kaikkitietävä viisas oraakkeli. Kukaan ei viitsi tai uskalla ajatella itse omilla aivoillaan.
Jos organisaation viisauden summa on yhden ihmisen viisaus, on kokonaisviisaus aika heikkoa.
Ei näin.
Moderni huippujohtaja valjastaa koko organisaation viisauden käyttöön. Jokaisen ideat ja mielipiteet ovat yhtä arvokkaita. Niistä valitaan sitten kulloinkin perustelluin ja tilanteeseen parhaiten sopiva. Mitä harvemmin valitaan johtajan idea, sitä parempi. Näin kokonaisviisaudella ei ole mitään rajaa.
5. Valvonnasta suuntaamiseen
”Luottamus hyvä, valvonta paras” sanoi Setä Aurinkoinen. Stalinin ajan Neuvostoliitto onkin täysin oma lukunsa johtamisen historiassa.
Etenkin julkisella sektorilla tuntuu tällainen valvontakulttuuri olevan edelleen oikein sääntönä. Vähän väliä on oikeusjuttuja, joissa ylempää johtajaa syytetään valvonnan laiminlyönnistä, kun joku johdettava tekee väärin.
Mitä enemmän valvot, sitä vähemmän tapahtuu valvomatta. Mitä enemmän valvot, sitä vähemmän johdettavat tuntevat, että heihin luotetaan. Mitä enemmän valvot, sitä vähemmän johdettavat kokevat tulleensa arvostetuiksi. Mitä enemmän valvot, sitä heikompi motivaatio.
Jotkut ajattelevat, että luottamus ansaitaan. Parempi olisi toimia toisin päin. Luota, kunnes toisin todistetaan. Koska jos et luota, niin lopulta ihmiset toimivat kuten heidän oletetaan toimivan; epäluotettavasti.
Moderni huippujohtaja valvoo niin vähän kuin mahdollista. Senkin vähän hän tekee erittäin huomaamattomasti. Hän vain sysää hyviä luotettuja ihmisiä vaivihkaa oikeaan suuntaan. Näin he kasvavat parhaaseen mahdolliseen potentiaaliinsa. Jos joku ei ole luottamuksen arvoinen, niin sitten pitää tehdä ratkaisuja, mutta ratkaisu ei ole valvonnan lisääminen.
6. Käskyistä dialogiin
Käskyillä on paikkansa. Harvinaisissa pikatilanteissa niitä tarvitaan, mutta sellainen kielenkäyttö ei kuulu nykyaikaan. Pahimmillaan käskyttäminen sisältää myös ohjeet siitä, miten tulisi toimia. Tätä kutsutaan mikromanageeraukseksi. Se taas on johtamisen vihatuin ja epämotivoivin muoto.
Ihminen, joka päättää itse tehdä, on paljon motivoituneempi kuin ihminen, jota käsketään tehdä jotain. Taitava moderni vuorovaikuttajajohtaja saa ihmiset tekemään ilman, että he huomaavatkaan tulleensa johdetuiksi.
7. Pakosta haluun
On olemassa yhteiskuntia, jotka perustuvat diktatuuriin ja pakottamiseen. Me emme elä sellaisessa.
On olemassa myös ihmisiä, jotka eivät sopeudu kulttuuriimme (yhteiskunnan tai organisaation). Me emme halua palkata sellaisia. Heistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Modernissa hyvinvointivaltiossa, moderneissa organisaatioissa ja modernissa johtamisessa mikään ei perustu pakkoon. Sellaiset työntekijät, joita kannattaa palkata lannistuvat pakon edessä.
Näin toimii moderni 2020-luvun huippujohtaja.
Ota sinäkin joka päivä pieni askel kohti huippujohtajuutta. Vuoden päästä se on valtava loikka koko tiimillesi.
Kirjoittaja Toni Hinkka
Tutustu näihin johtamiskoulutuksiin ja ilmoittaudu nyt:
Tasapuolinen palkitseminen ja hyvä työilmapiiri
Hajautetun tiimin tuloksellinen johtaminen
Johda kysymyksillä – välittämisen kulttuurilla vastuunottoa ja tulosta